Kun puhutaan tulevaisuudesta, termiä digitalisaatio ei voi olla kuulematta yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta mitkä ovat digitalisaation tuomat keskeiset muutokset? Miten voimme tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun nykyisyyskin tuntuu olevan jatkuvassa murroksessa?

Tulevaisuutta voidaan ajatella kolmen eri lähestymistavan kautta: 1) varautuminen, 2) suunnittelu ja 3) uusien asioiden löytäminen. Varautumisessa on kyse siitä, että tunnistaa jo tapahtumassa olevat muutokset ja pohtii, mihin ne voivat johtaa. Suunnittelussa puolestaan keskitytään kuvittelemaan toivottua tulevaisuutta sekä ajattelemaan toimenpiteitä, joita tarvitaan siihen pääsemiseksi. Uusien asioiden löytäminen auttaa haastamaan tulevaisuuteen liittyviä oletuksiamme sekä laajentamaan käsitystä mahdollisista tulevaisuudenkuvista. On mahdotonta pyrkiä kohti sellaista, mitä ei osaa kuvitella; tästä syystä on tärkeää ajatella useita vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia.

Digitalisaation ymmärtämiseksi täytyy ymmärtää kokonaiskuva maailmasta muutoksessa. Keskeisiä globaaleja megatrendejä ovat kestävyyskriisi, globaali keskinäinen riippuvuus kasvavine jännitteineen sekä nopea teknologian kehitys ja käyttöönotto. Olemme ylittämässä planeettamme kantokyvyn rajat, muuttamassa ilmastoa ja kuluttamassa loppuun luonnonvarat. Geopoliittinen tilanne on jännittynyt, kun valtioilla on esimerkiksi yksityisyyteen ja tietojen omistukseen liittyen erilaisia strategioita. Uusi teknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia, kuten välittömät globaalit yhteydet, mutta myös uusia haasteita, kuten älypuhelinriippuvuus.

Pohjoismaiselle maalle nämä megatrendit merkitsevät työn ja toimeentulon muutoksia, demokratian rakenteiden uudistamista ja talousjärjestelmän uudelleenajattelua. Keskeisiä haasteita on varmistaa, että ihmisillä on mahdollisuudet menestyä entistä epävarmemmassa työelämässä sekä osallistua päätöksentekoon ja saada äänensä kuulluksi. Talouden tulisi samanaikaisesti keskittyä enemmän hyvinvoinnin luomiseen sekä siihen, että toimisimme planeettamme kantokyvyn rajoissa.

1. Digitalisaatioon varautuminen

Kun otetaan huomioon nämä megatrendit, mitä mahdollisuuksia ja uusia haasteita on digitalisaatiolta odotettavissa? Brynjolfsson ja McAfee jakavat digitalisaation kolmeen ilmiöön: koneisiin, alustoihin ja joukkoihin. Koneilla he tarkoittavat edistystä koneiden oppimiskyvyssä ja tietojen analysoinnissa. Näihin viitataan yleisesti termillä tekoälyn (AI) toinen aalto. On tarpeen tehdä ero kapea-alaisen tekoälyn ja yleisen tekoälyn välille. Kapea-alainen tekoäly voi tehdä tietyn tehtävän, joka sille on osoitettu, kun taas yleinen tekoäly tarkoittaa, että kone pystyy ajattelemaan kuten ihminen.

Tällä hetkellä käytössä on kapea-alainen tekoäly, ja se ei tule automaattisesti johtamaan yleiseen tekoälyyn. Myös kapea-alaisella tekoälyllä tulee kuitenkin olemaan suuri vaikutus toimintatapoihimme. Tämä tarkoittaa sitä, että kone pystyy tulkitsemaan ja tuottamaan puhetta ja tekstiä, tunnistamaan esineitä kuvista sekä löytämään lainalaisuuksia suurista tietomassoista. Tämä mahdollistaa itseajavat autot, henkilökohtaiset digitaaliset avustajat sekä automatisaation valtaosaan rutiinityöstä.

Suurien tietomassojen analysoiminen on yhä tärkeämpää, koska digitaaliset alustat tuottavat valtavat määrät tietoa. Alusta on jotakin, mikä yhdistää palvelun käyttäjän ja tuottajan sekä mahdollistaa sisällön ja arvon luomisen. Facebook, Uber, Airbnb ja Amazon ovat kaikki esimerkkejä alustoista.

Alustat tuovat mukanaan uusia tapoja organisoida työtä ja luoda arvoa. Samalla ne kuitenkin häiritsevät nykyisiä palveluita ja tapoja tehdä asioita. Ne myös hämärtävät alustan käyttäjän ja sisällön tuottajat, tai työntekijän ja yrittäjän välistä eroa. Alustat hyötyvät verkostovaikutuksesta: mitä enemmän ihmiset käyttävät alustaa, sitä arvokkaammaksi se tulee. Facebook, jossa olisi vain yksi käyttäjä, olisi melko lailla tylsä.

Alustat siirtävät päivittäisiä tapahtumiamme yhä enemmän verkostoihin. Myös virtuaali- ja lisätty todellisuus kehittyvät vauhdilla. Fyysisen kokemuksemme päälle lisättävä virtuaalinen kerros tulee yhä yleisemmäksi, mikä luo uusia elämyksiä esimerkiksi shoppailuun, matkustamiseen ja yhdessäoloon ystävien kanssa. Se kuitenkin myös hämärtää sen, mikä on totta ja minkä vain kuvittelemme todeksi.

Olemme tällä hetkellä tottuneet alustojen monipoliasemaan, mutta kaksi kehityssuuntaa saattavat jatkossa haastaa tämän. Lohkoketjua – teknologiaa, joka säilyttää tiedon ja käyttäjien välisen tiedonvaihdon hajautetusti ja luotettavasti – voidaan käyttää välikäsien, alustayhtiöiden, poistamiseen ja täysin hajautetun palvelun luomiseen perustuen yksinkertaisesti yleisiin toimintaperiaatteisiin. Samalla tavoin myös alustaosuuskunnat - käyttäjiensä omistamat alustat - voivat muuttaa sitä tapaa, jolla alustojen luomaa arvoa jaetaan.

Alustaosuuskunnat ovat yksi esimerkki niistä potentiaalisista joukkovoimista, jotka digitalisaatio on päästänyt valloilleen. Ihmiset joukkona voivat saada aikaan laadukasta sisältöä (esimerkkinä Wikipedia) tai rahoittaa tuotteita ja palveluita, joita perinteiset yhtiöt pitäisivät liian riskialttiina (esimerkiksi Kickstarter). Ihmisjoukot voivat tuottaa yhteenkuuluvuuden ja asioihin vaikuttamisen tunteen.

Tekoälyn hyödyntäminen, alustojen käyttäminen ja joukkojen yhteen kokoaminen herättävät tärkeän kysymyksen: tiedämmekö, miten meidän tulisi käyttäytyä? Digitalisaatio on sen alkuvaiheissa, ja käyttäytymissäännöt, oikeudenmukaiset käytännöt ja hyvät tavat ovat vasta muotoutumassa. Tästä syystä on tärkeää pohtia, miten haluamme käyttää uusia mahdollisuuksia, joita digitaalinen teknologia tarjoaa, ja miten voimme välttää sudenkuopat.

2. Oikeudenmukaisen ja kestävän digitaalisen maailman suunnitteleminen

Neuvoja digitalisaation mahdollisten riskien ja ei-toivottujen vaikutusten ajattelemiseen tarjoaa esimerkiksi Institute for the Future -ajatuspajan raportti "Eettinen käyttöjärjestelmä". Raportti käsittelee asioita, joista meidän pitää keskustella heti ja joihin meidän tulee suunnitella oikeudenmukaisia ja eettisiä ratkaisuja, kuten tietojen vääristeleminen, koneoppimiseen liittyvät vinoumat ja harhat, riippuvuudet, digitaalinen kuilu ja tietojen omistus.

Vääristä uutisista on tullut hokema, mutta sen takana on kuitenkin se todellinen ongelma, mihin tietoon voi luottaa. Digitaaliset työkalut tekevät väärien kuvien, äänitallenteiden tai jopa videoiden tekemisen helpoksi, ja – ennen kaikkea – tarjoavat kanavan levittää vääristeltyä tietoa laajasti ja nopeasti. Skandaalit ja raivo saavat aikaan klikkauksia, ja klikkaukset luovat nykyisessä järjestelmässä rahaa. On siten tarpeen lisätä medialukutaitoa ja suunnitella palveluita, jotka eivät kannusta väärän tiedon levittämiseen.

Totuuden vääristeleminen voi myös olla tahatonta ja johtua siitä, miten koneoppiminen toimii. Koska algoritmit toimivat olemassa olevien tietokokonaisuuksien perusteella, ne toistavat helposti vanhoja ennakkokäsityksiämme, esimerkiksi tulkiten sairaanhoitajan naispuoliseksi ja lääkärin miespuoliseksi. Uudella teknologialla voidaan siten päätyä vahvistamaan vanhoja käsityksiä ja uskomuksia.

Uusi teknologia ja digitaaliset palvelut ovat myös yhä enemmän riippuvuutta aiheuttavia. Monet palvelut ja alustat optimoidaan käyttäjän käyttäytymisestä saatavien tietojen perusteella siten, että käyttäjä pidetään koukussa. Snapchatin striikit, Facebookin uutisvirrat, tykkäämiset ja ilmoitukset yleisesti ovat kaikki mekanismeja käyttäjän palveluun käyttämän ajan maksimoimiseksi. Miten suunnittelisimme vaihtoehtoja tai muuttaisimme alustojen takana olevaa logiikkaa niin, että se muuttuisi riippuvuutta luovasta ”tyynemmäksi teknologiaksi”?

Tiedot tulevat yhä arvokkaammiksi, ja siten kysymykset tietojen omistuksesta ja tietosuojasta tulevat yhä tärkeämmiksi. Tietoja käytetään yllättävän yksityiskohtaisten profiilien luomiseen markkinointitarkoituksia varten, tai esimerkiksi Kiinan ”sosiaalisten pisteiden” kohdalla valtion valvontajärjestelmää varten. EU on valinnut erilaisen suunnan kuin Kiina ja valtaosa Yhdysvalloista GDPR-direktiivin ansiosta, koska siinä todetaan, että käyttäjien kuuluu omistaa omat tietonsa. Tietojen omistus ja helpot työkalut omien tietojen käyttämiseksi voivat olla valtava mahdollisuus uusille palveluille ja tietoihin perustuvalle liiketoiminnalle yleisesti.

Digitaalisen teknologian saatavuutta ja osaamista koskevat erot voivat aiheuttaa eriarvoisuutta yhteiskunnassa, mikä voi johtaa digitaaliseen kuiluun niiden välillä, jotka voivat käyttää uusimpia työkaluja ja niiden, jotka eivät voi näitä käyttää. Miten voimme varmistaa, että digitaaliset palvelut ovat jokaisen saatavilla? Miten voimme kouluttaa jokaisen ymmärtämään – sen lisäksi, miten palvelua käytetään – myös sen, miten koko järjestelmä toimii? Digitaalisten infrastruktuurien ja niiden arkielämään kohdistuvan vaikutuksen tietämyksestä on tulossa edellytys täysipainoiselle osallistumiselle yhteiskuntaan.

3. Uusien asioiden löytäminen ja yllätykset hypetyksen keskellä

Digitalisaatio on vielä lapsenkengissään, ja on vaikea kuvitella, millaisia palveluita ja alustoja käytämme 20 vuoden päästä. Jotta tunnistettaisiin joitakin mahdollisia yllätyksiä, on tarpeen haastaa tiettyjä olettamuksia digitalisaatiosta, esimerkiksi olettamuksia vakaasta sähköntoimituksesta, luotettavista globaaleista verkostoista ja ihmisten asenteista.

Tarvitsemme nopean siirtymisen uusiutuviin energialähteisiin ilmastokatastrofin välttämiseksi. Nykyinen digitaalinen infrastruktuurimme on rakennettu kuitenkin fossiilisten polttoaineiden aikakaudella, ja se on riippuvainen tasaisesta sähköntoimituksesta, jota voi olla hankala kattaa uusiutuvilla lähteillä, erityisesti jos akku- ja sähkönvarastointiteknologiat eivät kehity nopeasti. Nykyinenkin energiajärjestelmä kohtaa ilmastonmuutoksen johdosta haasteita: myrskyt muuttuvat yhä voimakkaammiksi ja yleisemmiksi, mikä johtaa väliaikaisiin katkoksiin, ja kuivuus voi haitata hiilivoimaloiden toimintaa jäähdytysveden puutteen johdosta.

Verkostot kohtaavat haasteita toisaalta lisääntyneen käytön takia mutta toisaalta erityisesti sellaisten hyökkäysten takia, jotka kohdistuvat tiettyihin sivustoihin tai vielä ratkaisevammin nimipalvelimiin, jotka ohjaavat liikennettä internetissä. Verkkoneutraalisuuden mitätöiminen joissakin maissa ja toisaalta sensuuri toisissa maissa hajauttaa yhä enemmän internetiä, mikä johtaa mahdollisesti useiden pienien, erillään toisistaan olevien verkkojen ”hajanettiin”.

Ihmisen käyttäytymisestä aiheutuvia yllätyksiä ei myöskään pidä aliarvioida. On kasvavaa tyytymättömyyttä suuriin teknologiayhtiöihin sekä sitä kohtaan, mihin suuntaan tietosuojaan ja käyttäjäsopimuksiin liittyvät asiat etenevät. Laitevapaat retriitit ja riippuvuudenhoitoterapiat ovat myös merkkejä siitä, että haluamme ottaa digitalisaation hallintaamme ja päättää itse, miten käytämme digitaalisia teknologioita tulevaisuudessa.

Monia näkökulmia ymmärtää digitalisaatiota

Miten voimme valmistautua digitalisaation trendeihin, varautua mahdollisiin yllätyksiin ja tasoittaa tietä saavuttaaksemme haluamamme tulevaisuuden? Yksi tapa lähestyä digitalisaatiota on teknologian ja liiketoiminnan näkökulmien ohella tarkastella sitä myös yhteiskunnan ja taiteiden näkökulmasta. Pelkästään ohjelmoinnin opettamisen sijasta on tärkeää opettaa myös ohjelmistojen ja ohjelmien roolia jokapäiväisessä elämässämme ja päivittäisissä toimissamme. Käyttämämme työkalut ovat jonkun tekemiä ja niihin liittyy tietty tarkoitus. On mahdollista, että tuo tarkoitus ja se, mitä todella haluamme, eivät kohtaa.

Taide tarjoaa digitalisaatioon vaihtoehtoisen katsantokannan. Mitä jos lähestyisimme ohjelmointia tai elektroniikkaa esteettisten kriteerien tai käsillä tekemisen kautta – tekemällä asioita? Miten tämä muuttaisi kokemustamme digitaalisesta maailmasta? Kannustaisiko se meitä haastamaan olemassa olevia ratkaisuja ja luomaan omia ratkaisuja?

Meidän täytyy muuttaa ajattelutapaamme digitalisaatiosta ja siitä, mitä se on: kylmästä teknologiasta tai liiketoiminnan häiriöitä vääjäämättä luovasta lähteestä johonkin, joka on läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Digitalisaatio ei ole mystistä, eikä se ole väistämätöntä. Se tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta meidän on harkittava tarkkaan, mihin mahdollisuuksiin tartumme. Mikä on se digitalisaatio, jonka todella haluamme?

Artikkelin on kirjoittanut Mikko Dufva, joka on Sitran tulevaisuusasiantuntija. Hän tutkii työssään trendejä, heikkoja signaaleja ja tulevaisuuteen liittyviä mielikuvia. Mikolla on laaja kokemus ennakoinnista, ja hän on väitellyt tekniikan tohtoriksi tulevaisuutta koskevan tiedon tuottamisesta ja systeemisestä ennakoinnista.

Artikkeli on julkaistu kirjassa Digitalisaatio ja nuorisotyö (2019, s. 25-29). Kirja on maksuton, ja sen voi tilata osoitteesta https://www.verke.org/material/digitalisaatio-ja-nuorisotyo/